matkalla helsingistä kotiin äiti soitti. sanoi olevansa ensiavussa nilkka murutuneena. oli kuullemma mennyt sijoiltaan myös. ensimmäinen ajatus ei ollut mitenkä käy yhdeksän päivän päästä olevan new yorkin matkan, kun hotelli vaatii vähintään yhtä yli 20 vuotiasta, mutta kyllä siitä hyvinkin nopeasti pääsin paniikkitilaan. murheeni ei teitenkään loppunut tähän, sillä puolen tunnin päästä vaihdoimme junaa. lompakko jäi sinne edelliseen.
pari päivää myöhemmin soitin lentoyhtiöön aikeenani kysyä miten se nimen vaihto lippuun oikein tapahtuu, kunnes täti siellä sanoi ''it is not possible, im sorry''. itkin ja huusin yksin kotona. koira juoksi karkuun. noh ihan hyvin kävi silti, sillä kysyimme hotelliltamme erikoislupaa majoittua ilman yli 20 vuotiasta ja jippii hotelli suostui! nyt menee siis jo vähän paremmin. tänään tosin luulin jättäneeni kännykkäni kotiin ja soitin kaverin kännykästä koipi katossa makaavalle äidilleni, ja hän lupasi etsiä sitä ja loppuen lopuksi päätyi soittamaan siihen. kännykästäni vastisi koulumme sihteeri. hmm mulle ei ole mitään tietoa miten se oli sinne joutunut… olen siis yhden viikon aikana hävittänyt kännykän että lompakon.. damn you life
vähän aikaa sitten tein tollasen sneak peekin mun through my eyes - africa videosta (ilmestyy myöhemmin) ja toinen video on viikonlopun tulosta, pikku haastatteluvideo pakolaisten toiveista ugandassa nakivaleen kylässä. voitte tilata mua youtubesta annie95blog !
ompa sulla ollu huono tuuri!! onneks se hotellli juttu järjesty :):)
ReplyDeleteyelloowsky.blogspot.com
niin onkin! eikä matkalla tuuri ainakaan parantunut kadonneita matkalukkuja metsästäessä, hotelliin kirjautumista kauhistellessa (olivat kirjanneet sen vääreälle nimelle) tai hammaslääkäriaikaa odotellessa! hhmm näistä aineksista koostui sitten kuitenkin ihan mahtava matka!
Delete